Ohita navigaatio
Kansalaisopinnot - etusivulle
TULOSTA:
 tämä sivu
 tämä sivu + alasivut
 
 
 
 Käyttäjälle  |  Opetuksen suunnittelu ja toteutus  |  Oppimistehtävät  |  Tietoa eri aihepiireistä 
 
 
 

Työllistyminen Suomessa

Työllistyminen tämän päivän Suomessa on kovaa työtä itse kullekin. Ei vähiten maahanmuuttajalle. Maahanmuuttaja voi työllistää itsensä sinnikkään työnhaun taikka itsenäisen yrittämisen kautta. Miltei kaikki keinot ovat tarpeen - ja sallittuja - maahanmuuttajan työllistymisen varmistamiseksi.

Ulkomaalainen tarvitsee työnhaussa Suomessa sitkeyttä ja kärsivällisyyttä. On todennäköistä, että työpaikka ei kovin helposti heltiä. Tähän vaikuttaa monta tekijää. Peruslähtökohta on se, että Suomessa vallitsee melko suuri työttömyys. Yleinen työttömyysprosentti maassamme on 11:n hujakoilla (ks. työministeriön verkkosivut / ajankohtaista / työllisyyskatsaus).

Suomessa työttömyyttä tilastoivat sekä työministeriö että tilastokeskus. Käytettyjen tilastointimenetelmien keskinäisistä eroista johtuen kuukausittain julkaistavat työttömyysluvut eroavat julkaisijan mukaan. Työministeriön arvio työttömyydestä on säännönmukaisesti tilastokeskuksen arviota suurempi.

Maahanmuuttajien työttömyysprosentti noin 29

Työttömyysprosentti vaihtelee työvoima- ja elinkeinokeskusalueittain ja toimialoittain. On siis mahdollista, että joltakin toimialalta tietyssä osassa Suomea löytyy maahanmuuttajallekin työpaikka keskimääräistä helpommin. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole. Maahanmuuttajien keskuudessa työttömyys on selvästi yleisempää kuin muiden Suomessa asuvien keskuudessa: heidän työttömyysprosenttinsa on noin 29.

Maahanmuuttajienkin välillä on kuitenkin eroja. Parhaiten Suomessa työllistyvät pohjoisamerikkalaiset ja länsieurooppalaiset, hyvin koulutetut henkilöt. Selvästi huonommin asiat ovat esimerkiksi huonommin koulutettujen somalien ja irakilaisten keskuudessa.

Kielitaito, koulutus ja oma aktiivisuus vaikuttavat työllistymiseen

Maahanmuuttajien työllistymiseen vaikuttavat paitsi maan yleinen työttömyys myös sen työvoima- ja elinkeinokeskusalueittaiset ja toimialakohtaiset erot sekä maahanmuuttajan kielitaito (suomen tai ruotsin kielen taito), koulutus ja lähtömaa.

Myös maahanmuuttajan omalla työnhakuaktiivisuudella on suuri merkitys: hänen pitäisi paitsi hakea työtä aktiivisesti myös sen rinnalla rakentaa itselleen sosiaalisten suhteiden verkostoa, joka auttaa hänet työelämään. Valitettavasti voidaan sanoa, että myös sellaisilla tekijöillä kuin ikä, ihonväri ja etninen tausta on työllistymisen kannalta merkitystä.

Yrittäminen työnsaannin muotona

Yksi keino työllistää itsensä on monen maahanmuuttajan kohdalla ollut oman yrityksen perustaminen. Tässä voi sanoa Suomessa seuratun yleismaailmallista trendiä. Esimerkiksi etnisiä ravintoloita on maahamme syntynyt paljon lisää.

Yrityksen perustaminen on tietenkin mahdotonta, jollei itsellä kertakaikkiaan ole tarvittavaa alkupääomaa eikä löydä yksilöä tai yhteisöä, joka sijoittaisi rahaa suunniteltuun toimintaan ja sen aloittamiseen.

Pienimmällä rahallisella panoksella selviää, kun aloittaa yritystoiminnan yksityisenä elinkeinonharjoittajana, "perustaa toiminimen": rekisteröi yrityksen patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin 60 euron hintaisella perusilmoituksella, aloittaa toiminnan kotona ja tarvittavat työvälineet ovat jo olemassa (yrityksen perustamiseen liittyvien lomakkeiden täyttäminen käy muuten myös mainiosta opiskeluharjoituksesta!).

Monia yritysideoita rahoitetaan nykyisin yhteiskunnan toimesta. Suomessa sanotaankin, että yrityksen perustaminen ei enää kaadu rahoituksen puutteeseen, mikäli liikeidea on hyvä. Lisätietoa yritystoiminnan yhteiskunnan toimesta tapahtuvasta rahoittamisesta saa esimerkiksi työvoima- ja elinkeinokeskuksista (TE-keskukset), uusyrityskeskuksista, Teknologian kehittämiskeskuksesta Tekesistä, Finnverasta, Keksintösäätiöstä ja kauppa- ja teollisuusministeriöstä.

Yleensä yhteiskunnallisen rahoituksen lisäksi tarvitaan myös yksityistä rahoitusta, esimerkiksi luottoa pankista.

Ulkomaalaiselta, joka haluaa ryhtyä yrittäjäksi, edellytetään yhteiskunnallisten ja yksityisten rahoittajien taholta monesti sekä hyvää liiketoimintasuunnitelmaa rahoitus- ja kannattavuuslaskelmineen että jonkinmoisen yrittämiskoulutuksen käymistä. Tietoa tällaisesta koulutuksesta saa esimerkiksi paikallisesta TE-keskuksesta, työvoimatoimistosta tai uusyrityskeskuksesta / -palvelusta.

Työn hakemisessa miltei kaikki sallittua!

Jos maahanmuuttaja ei voi tai halua työllistää itseään yrittäjänä vaihtoehdoksi jää työpaikan hakeminen. Se on moniosainen prosessi, joka voi viedä pitkänkin ajan.

Työpaikkaa kannattaa hakea kaikkia mahdollisia teitä ja tapoja käyttäen. Kannattaa käydä työvoimatoimistossa kyselemässä, kannattaa mennä väliaikaisesti työvoimatoimiston toisinaan tarjoamiin tukitöihin, kannattaa soitella työnantajille ja lähettää heille niin sanottuja avoimia työpaikkahakemuksia, kannattaa hakea sanomalehdissä tai Internetissä taikka jollain muulla forumilla avoinna oleviin paikkoihin, kannattaa käydä rekrytointimessuilla esittäytymässä, kannattaa ihan vain yhtäkkiä mennä työnantajien pakeille kysymään paikkaa, kannattaa käyttää hyödyksi muiden maahanmuuttajien kokemuksia ja omaa tuttavaverkostoaan jne.

Mutta ei kannata odottaa, että yhteiskunta antaa työpaikan!

Monen maahanmuuttajan kohdalla työn saamisen vahvana esteenä ovat jo edellä mainitut kielitaito sekä heikko työnhakuaktiivisuus. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että monelta maahanmuuttajalta menee turhaan paljon aikaa hukkaan, ennen kuin hän ymmärtää, että työpaikan saamiseksi täytyy lähteä joka aamu klo 8 liikkeelle sitä hakemaan. - Tämä näkemykseni on täysin subjektiivinen mutta perustuu noin 10 vuoden työkokemukseeni maahanmuuttajien työnhakuasioiden parissa. - Puutteellinen kielitaito taas tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajan täytyy muistaa kehittää kielitaitoaan koko ajan, niin että siitä tulee niin hyvä, että hän voi jutustella esimerkiksi arkiasioista vaivattomasti. Näin hän sekä pääsee sille kielitaitotasolle, jota monet työelämän tehtävät edellyttävät, että toisaalta minimoi omalta kohdaltaan sen, ettei kielitaidon puutteellisuutta käytetä (voida käyttää) tekosyynä olla antamatta hänelle työpaikkaa.

Työnsaanti vaikeaa myös suomalaiselle

Maahanmuuttajan ei pidä kuvitella, että työn saaminen on vaikeata vain hänelle. Se on vaikeata myös suomalaisille. Tämän kirjoittajakin on tehnyt arviolta 250 työhakemusta noin 40-vuotisen elämänsä aikana. Valtaosaan niistä ei ole edes vastattu. Toki maahanmuuttajan kohdalla tilanne on suhteellisesti useimmiten huonompi.

Monet maahanmuuttajat ovat tehneet kosolti hakemuksia lyhyenkin ajan sisällä: eräs turkkilainen nuori mies haki yhden kesän aikana kirjallisesti 50 paikkaa; eräs venäläinen nainen taas 20 paikkaa ollessaan maahanmuuttajien työhakukurssilla.

Asiaa tutkineet sanovat, että työtä hakiessa pitäisi lähettää useampia hakemuksia joka viikko! Tämä lienee maalaisjärjellä ymmärrettävää: mitä enemmän haet ja teet hakutyötä, sitä lähempänä olet työpaikan saamista. Toisaalta jo edellä mainitun sosiaalisten suhteiden verkoston rakentamista ei pidä unohtaa: sen on kiistatta todettu olevan merkittävä tekijä ihmisen pyrkiessä työllistämään itsensä (Jokisaari & Nurmi).

Kirjallinen työn hakeminen

Työpaikkaa voi hakea kirjallisesti työhakemuksella, joka tavallisesti sisältää sekä hakemuskirjeen että ansioluettelon / CV:n. Nykyisin hakemuksen voi monesti lähettää sähköpostitsekin. Hakemuskirjeeseen ei ole tapana liittää kopioita työ- tai koulutodistuksista, jollei työnantaja niitä nimenomaan pyydä.

Hakemuksia voi olla niin sanottuja avoimia, jolloin haetaan työnantajan palveluksen tietyntyyppisiin tehtäviin, vaikkei työnantaja ole julkisesti ilmoittanut, että organisaatiossa on paikka avoinna, tai hakemuksia, joilla haetaan työnantajan julkisesti avoimeksi ilmoittamaan paikkaan.

Yhteistä molemmille edellämainituille ovat hakemuskirjeessä tarvittavat asiapaperit sekä se, että hakemuskirje tulisi aina räätälöidä työnantajaorganisaatiota silmälläpitäen. Kärjistetysti tällä tarkoitetaan sitä, että esimerkiksi rockhenkisen paikallisradion toimittajaksi voi hakea eri tyylillä kuin valtionhallinnon kirjaamotehtäviin.

Hakemuskirjeessä voi olla hakijan valokuva. Tietysti kuvan laadun tulee olla hyvä.

Voi sanoa, että työnhakija on nykytyömarkkinoilla perinteisessä markkinoijan roolissa: hänen monesti tulisi erilaistaa tuotteensa - oma osaamisensa ja persoonansa - kilpailijoihinsa nähden. Kaikki, mikä on markkinoinnissa sallittua, on siis sallittua myös työnhaussa!

Käynnit ja soitot työnhaun välineinä

Työtä voi hakea paitsi kirjallisesti myös lähestymällä työnantajia käynnein ja puhelimitse. Jotkut työnhakijat tekevät niin sanottuja kylmiä käyntejä eli menevät ennakkoon ilmoittamatta tapaamaan työnantajaa työpaikkaan. Tällaisella toiminnalla saattaa toisinaan olla myönteinen vaikutus. Hyvää on ainakin se, että työhakija kohtaa heti työnantajan silmästä silmään.

Maahanmuuttajien kohdalla on monesti näet saatu tuta se, että hakemuskirjeeseen ei vastata eikä puhelinsoitto johda eteenpäin. Puhelimessa kun on helpompi vastata kieltävästi kuin kasvoista kasvoihin - varsinkin kun toinen ei ole äidinkieleltään suomalainen - , ja kirje voi hautautua kymmenien tai kenties satojen muiden sekaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö näin voisi ja pitäisikin työtä hakea.

Jokatapauksessa niin käyntejä (työhaastatteluja) kuin puhelinsoittojakin on syytä harjoitella etukäteen. On harjoiteltava työnhaun, työhaastattelun ja puhelinviestinnän sanasto ja mahdollisten henkilökohtaisesti hankalien asioiden läpikäyminen haastattelutilanteessa. Joillekin maahanmuuttajille hankalaa on esimerkiksi uskonnon harjoittamiseen liittyvien seikkojen yhteensovittaminen suomalaisen työelämän vaatimusten kanssa, toisille taas suomalaisesta poikkeava aikakäsitys.

Rekrymessut

Erilaiset rekrytointimessut ovat hyvä paikka saada kontakteja työnantajiin. Niille tulee kuitenkin lähteä myyntimiehen asenteella ja tyylillä: esimerkiksi kolmen tunnin messuvisiitin aikana voisi kuvitella hankkivansa 50 käyntikorttia, joiden avulla ponnistaa eteenpäin. Messuille täytyy myös varustautua ottamalla mukaan nippu omia ansioluetteloita, joita voi jakaa tarvittaessa työnantajille.

Työnantajien verkkosivujen lomakkeet

Työnantajien verkkosivuilla olevia sähköisiä työnhakulomakkeita tulee myös täyttää. Täyttämisen voi sanoa olevan varsin helppoa sen jälkeen, kun on ensimmäisensä tehnyt. Lomakkeet ovat näet valtaosin samankaltaisia. Ihan aluksi asiaa voidaan tietysti harjoitella oppitunnilla. Tällöin on hyvä käydä läpi ne "lomakekielen" termit, jotka kenties eivät helposti maahanmuuttajalle avaudu.


Lähde:

Jokisaari & Nurmi. Henkilökohtaisilla suhteilla saa töitä. HS 19.7.2003.



   

 
       
Vapaan sivistystyön yhteisjärjestö
  Totetus: Slap Media