Vapaa sivistystyö koostuu Suomessa
viidestä oppilaitosmuodosta: kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset,
kesäyliopistot ja liikunnan koulutuskeskukset. Oppilaitoksia on yhteensä yli
300, ja niissä opiskelee vuosittain noin miljoona suomalaista.
Valtio tukee
valtionosuuksien ja valtionavustusten muodossa oppilaitoksia noin 156
miljoonalla eurolla vuodessa valtion ensi vuoden talousarvioesityksen mukaan. Vapaan
sivistystyön oppilaitosten toimintaresursseja on leikattu viime vuosina. Ensi
vuonna toteutetaan uusi 5,0 prosentin leikkaus. Valtioneuvosto on päättänyt
lähes samansuuruisesta leikkauksesta vuodelle 2017. Kunnat ovat myös vähentämässä
tukeaan kansalaisopistoille ja kesäyliopistoille. Koulutuksen samanaikainen suuri
kysyntä edellyttäisi päinvastoin valtion tuen kasvattamista. Vapaan
sivistystyön oppilaitokset tuottavat 11-76 prosenttia enemmän koulutusta kuin
mihin valtio ohjaa tukea.
Kansallisten
ja kansainvälisten tutkimusten (mm. BeLL ja PIAAC) mukaan vapaa sivistystyön
koulutusmuodoilla on merkittävä rooli ihmisten osaamistason nostamisessa, opiskelumotivaation
lisäämisessä, tietotaidon päivittämisessä sekä osallisuuden, aktiivisen
kansalaisuuden ja henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisessä. Vapaan
sivistystyön arvo ei ole vain opintosuorituksissa vaan laajemmassa
sivistystyössä sekä elinikäisen oppimisen ja aktiivisen ja demokraattisen
kansalaisuuden mahdollistamisessa. Nämä ovat olleet suuria suomalaisia ja
pohjoismaisia vahvuuksia menneinä vuosikymmeniä, ja niin niiden tulee olla myös
tulevaisuudessa.
Toimenpide-ehdotukset
1. Vapaan sivistystyön lainsäädäntöä ja rahoitusjärjestelmää tulee uudistaa
työryhmän esittämällä tavalla.
2. Vapaan sivistystyön rahoitus tulee varmistaa ja valtionosuuden
vuosittaiset indeksikorotukset säilyttää.
3. Nuorisotakuun toteuttamisessa vapaan sivistystyön osaamista pitää
hyödyntää nykyistä paremmin.
4. Maahanmuuttajakoulutuksen rahoitus tulee järjestää kestävälle pohjalle.
5.
Kansanopistojen asema toisen asteen
ammatillisen ja lukiokoulutuksen järjestäjänä tulee turvata.
Rakenne- ja rahoitusuudistus
Opetus- ja
kulttuuriministeriön asettama työryhmä on toiminut tämän vuoden ja jättää
loppuraporttinsa 15.12. Työryhmän työ on edennyt suunnitelmien mukaan. Hallituksen
esitys valmistuu opetus- ja kulttuuriministeriössä 22.9. Hallituksen esitys
annetaan eduskunnalle 2.12.
Työryhmä
ehdottaa keskeisimpinä esityksinään seuraavaa. Rahoituksen ennakoitavuutta
parannetaan kiintiöittämällä valtionosuuteen oikeuttajien tuntien ja
opintoviikkojen määrä pääosassa oppilaitosmuotoja. Näin estetään oppilaitosten
ajautuminen rahoituksellisesti kestämättömään tilanteeseen pitkällä
aikavälillä. Valtionosuuksien porrastukset uudistetaan ja etäopetuksen
säädöksiä täsmennetään. Opintokerhot erillisenä työmuotoja jäävät historiaan.
Valtionosuus ja valtionavustuslajit tulevat säilymään nykyisinä myös uudessa
lainsäädännössä, mutta valtionavustusten rahallinen osuus tulee supistumaan.
Kuntauudistus ja valtiontuen leikkaukset varmistavat sen, että valtioneuvoston
edellyttämä rakenneuudistus eli oppilaitosten ylläpitäjien lukumäärä tulee
vähenemään.
Valtiontuen leikkaus vaarantaa
opinnollisen tasa-arvon
Oppilaitokset
rahoittavat merkittävän osan koulutustarjonnasta kurssimaksuilla. Valtion ja
kuntien tuen supistuessa kurssimaksuja joudutaan nostamaan. Tämä on huono asia
elinikäisen oppimisen ja opinnollisen tasa-arvon kannalta. Ne, jotka kipeimmin
tarvitsisivat vapaan sivistystyön opintoja, jäävät koulutuksen ulkopuolelle. Myös
alueellinen tasa-arvo vaarantuu julkisen tuen leikkausten seurauksena. Valtion
myöntämillä opintoseteleillä on voitu tilannetta jonkin verran korjata nuorten,
maahanmuuttajien, työttömien ja eläkeläisten osalta.
Vapaan
sivistystyön oppilaitosten valtionrahoitus tulee varmistaa, jotta oppilaitoksilla
on jatkossakin edellytykset toimia laajojen kansanryhmien kouluttajina ja
sivistäjinä. Valtionosuus on tärkeää sitoa jatkossakin indeksiin, jotta
valtiontuki kehittyy kustannusten nousua vastaavasti.
Lisää rahoitusta nuorisotakuun
toteuttamiseen
Koulu- ja
työelämäpudokkuus tulevat inhimillisesti ja taloudellisesti kalliiksi. Opinto-
tai työpolun ulkopuolelle jääneistä nuorista 80 % ei myöhemminkään jatka opiskelua.
Mitä kauemmin nuori on sivussa koulutuksesta, sitä epätodennäköisempää
jatkaminen on. Kouluttautuminen korreloi vahvasti työpaikan saantiin ja
työelämässä pysymiseen.
Vapaan
sivistystyön oppilaitoksista kansanopistot ja kansalaisopistot ovat saaneet
nuorisotakuun toteuttamiseen 2 miljoonan euron erillisen määrärahan vuosittain.
Valtion talousarvioon on lisätty nuorisotakuun toimeenpanoon 60 miljoonaa euroa
vuosittain nykyisen hallitusohjelman ajan. Lisäksi nuorten aikuisten
osaamisohjelmaa rahoitetaan vuosina 2014-2016 vuosittain 52 miljoonalla
eurolla. Vapaan sivistystyön oppilaitosten osaamista ja
oppimisympäristöjä olisi järkevää hyödyntää nykyistä enemmän
nuorisotakuukoulutuksen järjestämisessä.
Maahanmuuttajakoulutuksen rahoitus
kestävälle pohjalle
Vapaan
sivistystyön oppilaitokset ovat merkittäviä maahanmuuttajien kotoutumis-,
kieli- ja kulttuurikoulutuksen järjestäjiä. Oppilaitokset toteuttavat
koulutuksen pääosin vapaan sivistystyön valtionosuusrahoituksella sekä
opintoseteliavustuksilla. Tämä on kestämätön ratkaisu pitkällä aikavälillä,
koska ratkaisu vie kohtuuttoman osan vapaan sivistystyön rahoituksesta.
Ongelmana on, että maahanmuuttajat eivät pysty yleensä maksamaan
opiskelijamaksuja muiden opiskelijoiden tapaan. Siksi valtionosuuden lisäksi on
tarpeen järjestää muuta valtionrahoitusta turvaamaan koulutuksen laadukas
järjestäminen.
Toisen asteen koulutuksen rakenne- ja
rahoitusuudistus
40
kansanopistossa annetaan toisen asteen ammatillista perus- ja/tai
lisäkoulutusta. Lukiokoulutusta antaa kuusi kansanopistoa. Opistoilla on
pitkäaikainen osaaminen ja kokemus nuorten ammatillisen ja lukiokoulutuksen
järjestäjinä.
Toisen
asteen koulutuksen rakenne- ja rahoitusuudistuksessa tulee varmistaa
kansanopistojen asema koulutuksen järjestäjinä.
Yliopistojen kolmas lukukausi
Kesäyliopistojen
ja korkeakoulujen yhteistyötä tulee kehittää nykyistä laajemmaksi ja syvemmäksi.
Kesäyliopistoilla on täydet
valmiudet osallistua korkeakoulujen kesälukukauden toteuttamiseen. Kesäyliopistoilla
voisi olla myös oma tehtävänsä kandidaattiopintojen
järjestämisessä. Nämä tehtävät vastaisivat myös hallituksen rakennepoliittisen
ohjelman toimenpiteisiin korkeakouluopiskelijoiden valmistumisaikojen nopeuttamiseksi
ja heidän pääsemisekseen nopeammin kiinni työelämään.
