VSY

VST 11.9.2007

Lausunto Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan 2007 - 2012

VSY:n hallitus antaa pyydettynä lausuntona opetusministeriön hallinnonalan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta 2007 - 2012 seuraavan lausunnon:

VSY:n hallitus pitää hyvänä, että kehittämisohjelmassa mainitaan yhtenä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämistoimien kohteena yhteiskunnan eheyden ja aktiivisen kansalaisuuden edistämistä ja että tämä tehtävä osoitetaan vapaan sivistystyön toimijoille.

VSY:n hallitus pitää myös hyvänä kohdan 3.5. (Ohjaus ja rahoitus) ehdotusta laatia vapaan sivistystyön kehittämisohjelma vuosille 2008 -2012 yhteistyössä alan valtakunnallisten keskusjärjestöjen kanssa. Hallitus korostaa, että kehittämisohjelman valmistelussa olisi hyvä tarkastella lainsäädännön ja rahoitusjärjestelmien sopivuutta nykypäivän tarpeisiin ja että vapaan sivistystyön oppilaitosten ja eri työmuotojen erityispiirteet tulee ottaa riittävästi huomioon.

Muutoin VSY:n hallitus toteaa, että vapaa sivistystyön käsittely jää jossain määrin irralliseksi vaille yhteyksiä ja sidoksia muihin kehittämisen alueisiin.

Vertailtaessa kehittämissuunnitelmaa aiempiin vastaaviin asiakirjoihin havaitsee, että aikuiskoulutus on jäänyt kaiken kaikkiaan vähäisemmälle huomiolle kuin aiemmin. Puute vaikuttaa oudolta etenkin, kun toimintaympäristöanalyysi korostaa väestön demograafisen muutoksen vaikutusta koulutustarjonnan kohdentamiseen tulevaisuudessa. Väestön ikärakenteen muutoksesta johtuvia toimenpiteitä ja opetusministeriön ohjauksessa olevia seurannaisvaikutuksia on vaikea löytää kehittämissuunnitelmasta siinä käytetyn epäselvän käsittelytavan vuoksi.

Toimintaympäristöanalyysissa ei tarkastella riittävästä myöskään maan sisäisiä muuttovirtoja, joilla on aivan ilmeisiä vaikutuksia oppilaitosverkostoon. Eri oppilaitosverkoissa tapahtuvat muutokset, kuten esim. tutkintotavoitteisen koulutuksen järjestäjien väheneminen, voivat johtaa kasvavaan kysyntään monialaisten oppilaitosten palveluista. Tällainen kehitys voisi myötävaikuttaa vapaan sivistystyön oppilaitosten kehittymiseen alueellisiksi keskuksiksi.
 
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma 2007- 2012 antaa sellaisen vaikutelman, että koulutuksen tavoitteet ja tehtävä määritellään nykyisin ensisijaisesti työelämän tarpeista käsin. Koulutuksen rooli kansalaisten sivistystason kohottajana, hyvinvoinnin edistäjänä ja kansakunnan eheyden rakentajana näyttää jäävän toissijaiseksi pyrkimykseksi.

Samanaikaisesti kun kansallinen koulutuspolitiikkamme keskittyy elinkeinoelämän kilpailukyvyn turvaamiseen, Euroopan unionissa ja OECD-tutkijoiden piirissä asetetaan koulutuksen tavoitteiksi yhteiskunnan sosiaalisen koheesion tukeminen, kansalaisten hyvinvoinnin lisääminen ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Koulutuksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden arvioimiseksi ollaan OECD:ssä työstämässä sellaisia indikaattoreita, joilla voitaisiin mitata edellä mainittujen tavoitteiden saavuttamista.

OECD on hiljattain nostanut keskusteluun käsitteen oppimisen sosiaaliset tuotokset. Siihen kuuluvat terveys, kansalaisuus ja sosiaalinen osallistuminen. Nämä ovat elinikäisen ja elämänlaajuisen oppimisen keskeisiä elementtejä. OECD:n World Forum työstivät kesäkuussa 2007 konferenssissaan myös onnellisuuden käsitettä. Taloustieteilijät ovat alkaneet kiinnostua onnellisuudesta eräänlaisena pääoman muotona, jolla on oma merkityksensä tuottavuuteen ja muihin talouden ilmiöihin. OECD pohdinnat saavat kysymään, olisiko syytä lisätä nyt lausunnolla olevaan koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmaan yksi uusi kehittämisen painopiste: oppimisen sosiaalisten tuotosten vahvistaminen. Lasten ja nuorten kouluviihtyvyyden lisäämiseksi ja aikuisten koulutukseen osallistumisasteen kohottamiseksi olisi hyvä kiinnittää huomiota sellaisiin koulutuspalveluihin, joiden tavoitteena on oppimistavoitteiden rinnalla tukea kansalaisten onnellisuutta, hyvinvointia ja toiminnallista aktiivisuutta. Sosiaalinen koheesio ja aktiivisen kansalaisuuden vahvistaminen ovat edelleen koulutuspoliittisia tavoitteita, vaikka ne tulevat tuskin mainituiksi kehittämisohjelman luonnoksessa.

On yllättävää huomata, että niin tärkeä kehittämisalue kuin opitun tunnustaminen (recognition of prior learning tai recognition of non-formal and informal learning) on jätetty pois seitsemäntoista kohdan kehittämistoimen listasta. Asiasta mainitaan korkeakoulujen osalta sivulla 14, korkeakoulututkintojen tunnustamismenettelyjen osalta sivulla 28 sekä kansallisen viitekehyksen osalta sivulla 30. Eurooppalaisten tutkintojen viitekehys (EQF) sisältää kuitenkin useita dimensioita, joista kansallisten tutkintojen määrittely oppimistuloksina on vain yksi. Suomi voisi ottaa tietoisesti aktiivisen roolin opitun tunnustamisen menetelmien kehittämiseksi koskemaan myös nonformaalissa koulutuksessa ja informaalissa oppimisessa saavutettujen oppimistulosten tunnustamista. Monet OECD-maat ovat tarttuneet tähän kehittämistyöhön hyvinkin aktiivisesti osallistumalla tutkimushankkeeseen nimeltä Recognition of nonformal and informal learning.

On myös syytä todeta, että vaikka opetusministeriö on antanut merkittävän asiantuntijapanoksen EU:n komission aikuiskoulutuksen tiedonannon sisällön tuottamiseen, tiedonannon tavoitteet eivät juuri näy tässä kansallisessa kehittämisohjelmassa. Tiedonannon pääviestit hukkuvat pirstaleisen kehittämisohjelmaan saamatta niille kuuluvaa painoarvoa ja resursointia tulevien vuosien kehittämistyössä Sivulla 25 todetaan, että laaditaan tiedonannon kansallinen toteuttamisohjelma. Kehittämispyrkimysten ja priorisoinnin olisi hyvä olla paljon selkeämmin määriteltyinä ja kirjattuina toimenpiteiksi kehittämissuunnitelmassa 2007-2012.

EU:n komissio on omassa aikuiskoulutuksen tiedonannossaan korostanut senioriväestön tärkeyttä koulutuspalvelujen käyttäjinä (Oppia ikä kaikki). Tässä KESUn luonnoksessa mainitut kehittämistoimet kohdennetaan ensisijaisesti työikäisen väestön tarpeisiin eikä kasvavalla eläkeikäisellä väestöllä ja heidän oppimisen tarpeilla näytä olevan sijaa opetusministeriön ohjauksessa olevien palvelujen kehittämisessä. VSY esittää, että eläkeläiset mainittaisiin selkeämmin yhtenä tärkeänä koulutuspalvelujen kohderyhmänä 2007-2012 ja että pedagogiikan kehittämisessä ja opettajien täydennyskoulutuksessa tulisi kiinnittää huomiota ikäihmisten oppimista ja opettamista koskeviin erityisratkaisuihin.

KESU -suunnitelman laatijat ovat noudattaneet asioiden käsittelyssä eräänlaista sekamallia. Käsittely etenee toisaalla väestön ikään sidotun koulutustasoajattelun mukaisessa järjestyksessä (esi- ja perusopetus, lukiokoulutus, korkeakoulut, aikuiskoulutus) ja toisaalla käsittely on rakennettu koulutuksen sisällön mukaisesti (yleissivistävä koulutus, ammatillinen koulutus). Vaihtuva kategoriointi estää tunnistamasta aikuiskoulutuksen erityistarpeita yhtä lailla ammatillisen täydennyskoulutuksen kuin yleissivistävän koulutuksen muista tarpeista.

Epäjohdonmukainen käsittelytapa lienee syy siihen siihen, että vapaata sivistystyötä käsitellään vain kahdessa kohdassa: (3.5.) Ohjaus ja rahoitus ja (3.14.) Yhteiskunnan eheys ja aktiivinen kansalaisuus. Sen sijaan vapaan sivistystyön oppilaitoksia ei ole lainkaan mainittu osana yleissivistävää koulutusta kohdissa (3.11). Laatu ja laadunvarmistus ja (3.13.) Opetuksen kehittäminen.

Opetuksen kehittämistä koskevassa luvussa käsitellään mm. taiteen perusopetusta ja esitetään yhteistyön lisäämistä päiväkotien ja koulujen kanssa. Kokonaan on jäänyt mainitsematta tai huomaamatta, että vapaan sivistystyön oppilaitokset toteuttavat yli puolet taiteen perusopetuksen tunneista.

Luku 3.15 käsittelee opintotukiasioita. Kappaleeseen on koottu monia tärkeitä, enemmänkin teknisiä muutoksia kuin varsinaisia kehittämistoimia. Tukien euromääriä on tarkoitus korottaa. Sen sijaan toimenpiteet eivät sisällä varsinaisia rakenteellisia tai periaatteellisia muutoksia. VSY toistaa jo aiemmin esittämänsä kehittämisehdotuksen: Vapaan sivistystyön oppilaitosten järjestämä, työelämän tarpeita vastaava koulutus tulee opintososiaalisesti ja työvoimapoliittisesti rinnastaa ammatilliseen aikuiskoulutukseen.

Helsinki 6. syyskuuta 2007

VAPAAN SIVISTYSTYÖN YHTEISJÄRJESTÖ -
SAMVERKANDE BILDNINGSORGANISATIONERNA RY

Aaro Harju
Puheenjohtaja

Eeva-Inkeri Sirelius
Pääsihteeri

Siirry sivun alkuun
Share/Bookmark

 

Siirry sivun alkuun suomeksi på svenska in english VSY/SBO