VSY

VST 30.3.2001

Lausunto opetusministeriön ehdotukseen opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämisohjelmaksi


Lausuntopyyntö "Kehittyvä opettajakoulutus"
Dn 8/500/2001

Opetusministeriö on laatinut ehdotuksen opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämisohjelmaksi. Muistion alkuosa perustelee laaja-alaista opettajuutta opettajantyön lähtökohtana ja sen loppuosassa annetaan kehittämissuosituksia ja ennakoidaan opettajankoulutuksen laajentamista. Muistio on luonteeltaan hyvin yleinen ja varmasti siksi virikkeellinen kannanottoja silmällä pitäen.

Vapaan sivistystyön yhteisjärjestön hallitus on käsitellyt ohjelmaa ja esittää siitä kantanaan seuraavaa:

1. Vapaan sivistystyön lain tarkoituksessa korostetaan kykyä toimia yhteisöissä, mitä näkökulmaa ei ole missään muussa koulutuslaissa. Käsittääksemme kyky toimia yhteisöissä sisältää samoja käsityksiä kuin muistiossa esitetty opettajuuden perusta. Samoin tarkoituksen viittaukset kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden toteutumiseen suuntaavat tehtävää aktiivisen kansalaisuuden kehittämiseen, minkä katsomme edellyttävät vapaan sivistystyön opettajien erityisosaamista.

Siten kyseessä ei ole vain oppilaitosyhteisö, vaan toimiminen opettajana monissa asiakasyhteisöissä.

2. Vapaan sivistystyön opetushenkilökunnan ammatillinen kehittäminen on aloitettu VSOP:n yhteisöllisyysopinnoilla ja sitä jatketaan valinnaisilla sekä opettajan pedagogisiin taitoihin liittyvillä opinnoilla. Tästä kokonaisuudesta korostamme seuraavaa:

Vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on kolmannes opettajia, joiden muodollinen pätevyys on aikaisemman lainsäädännön mukaista tai ole lainkaan yliopistotasoista pedagogista koulutusta.

Yliopistojen opettajankoulutukseen ei ole hyväksytty opiskelijoiksi opettajia, joilla on soveltuva korkeakoulututkinto; pääsyvaatimuksena on ollut ylempi korkeakoulututkinto. (A opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista 6. luku Vapaa sivistystyö ja taiteen perusopetus 18 - 20 §)

Edelleen osalla opetushenkilöstöä ei ole suoritettuna opettajan 35 ov:n pedagogisia opintoja.

Korkeakoulututkintotason nostamistarpeen laajuuden kartoitus edellyttää vielä yhteistyötä opetusministeriön kanssa.
2. Vapaatavoitteisen kansansivistystyön opettajuuden kehittämisessä näemme tärkeäksi ottaa huomioon seuraavat, koska aikuisten opettajuus erottuu erityisalakseen vapaan sivistystyön oppilaitoksissa ja varmasti myös muissa aikuisoppilaitoksissa. Monet näistä näkökulmista sisältävät opettajan aikuispedagogisen näkemyksen valmiutta:

Kun toimialamme oppilaitokset työskentelevät aikuisväestön parissa, jää muistion yhteinen opettajuus vieraaksi, koska siinä ei analysoida aikuisopiskelijoiden tarpeista lähtevää opettajantyötä; viittaus ikäerityiseen ulottuvuuteen riitä vastaamaan aikuisuudessa opiskelemiseen, jolloin työelämä ja perhe sekä yhteiskunnallinen toiminta ja vastuullisuus korostuvat. Aikuisten ajattelussa korostuvat myös kokemuksellisuus ja kontekstuaalisuus.
Samoin opettajan toiminta nonformaalien opintojen ja koulutuksen parissa edellyttäisi selkeämmin pohdittua aikuisten non- ja informaalin oppimisen ulottuvuutta. Esim. opintokerhojen ohjaus edellyttää tämän toimintamuodon hallitsemista.
Aikuiskoulutuksessa opetushenkilöstön - jonka opetuksellisissa tehtävissä toimivat mm. opettajat, koulutussuunnittelijat ja kurssituottajat- työtehtäviin kuuluu opiskelijoiden rekrytointi , aikuisopiskelijoiden ohjaus ja tukeminen, opintoneuvonta, tutorointi ja opintoihin palaamisen motivointi.
Opetuksessa on otettava lukuun maahanmuuttajat ja sosioekonomisesti syrjäytymisvaarassa olevat ryhmät sekä näiden tavoittaminen.
Vapaan sivistystyön antamalle opetukselle ovat ominaisia tuntiopettajat, joiden ammatillinen kehittäminen kuuluu oppilaitoksille.
Avoimilla markkinoilla toimivissa oppilaitoksissa opettajantyöhön kuuluu myös markkinointi ja vastuu oppilaitoksen toimintatuottojen hankkimisesta.
Toimialamme oppilaitosten toiminnassa tullaan tarvitsemaan opetushenkilöstön koulutusta, jossa otettaisiin lukuun seuraavat seikat:

Aikuisopetuksen opitun tunnustamisen (kreditointi, validointi, realkompentance) ongelmat ovat vielä kovin laajoja, mutta sen kehittymisen peruslinjaukset ovat jo eurooppalaisittain nähtävissä.

Oppilaitosten arvioinnin ja itsearvioinnin sekä laadun tehtävät, joita ovat mm. opiskelijoiden tarvekartoitus ja oppimisen arvioinnin tehtävät. Oppilaitosten laadulliset erot edellyttävät tulevaisuudessa ohjaavaa toimintaa. Kehittämissuunnitelmassa ei näihin suuntiin ole riittävää otetta.
VSY toteaa puutteeksi, ettei muistiossa ole eritelty aikuisopiskelun, aikuisoppilaitosten ja niiden opettajantyön nykyistä lähtötilannetta ja sen nykyhetken sekä lähitulevaisuuden haasteita. Analyysin pohjalta olisivat monet muistion näkökulmat voineet täsmentyä varsin radikaalisti laaja-alaisen opettajuuden (koulutussuunnittelu, opinto-ohjaus, mentorointi, markkinointi) suuntaan. Tämän tueksi korostamme mm. seuraavaa:

Opettajuuden perusteet -osassa voi rivien välistä lukea opetuksen oppilaitoskeskeisyyden kritiikkiä. Erityisesti vapaan sivistystyön oppilaitoksien toimipisteitä on erittäin laajalti ja ne myös toimivat suoraan yhteistyössä tausta- ja jäsenympäristöjensä kanssa, usein koko valtakunnan kattavana toimintana. Opetushenkilöstöltä tämä edellyttää opetuksen ja oppimisen innovaatio-osaamista.
Myös olisi ollut toivottavaa, että mm. luokkaopetuskeskeisyys olisi aivan erikseen haastettu uudistuksen osa-alueeksi ja pedagogisen kehittämisen kohteeksi.
Aikuisopettajien korkeakoulutasoisen koulutuksen kehittämisessä on otettava haasteena omassa pitkäaikaisessa opetustyössä opitun tunnustamisen tai muun hyväksilukemisen vaatimus.
Aikuisten lukutaitotutkimuksen tulokset tarjoavat merkittäviä opetuksellisia kysymyksenasetteluja, joista olennaisia ovat mm. lukutaidon riskiryhmän koulutukseen tavoittaminen ja siinä tarvittava opetuksellinen ote.
Elinikäisen oppimisen haasteiden konkretisointia olisi voinut jäsentää asiaa pohtineen komiteanmietinnön pohjalta. Aikuisiän oppimisesta merkittävä osa toteutuu erilaisissa työyhteisöissä, kansalaisjärjestöjen toiminnassa ja paikallisyhteisöjen tehtävien toteuttamisessa. Tällainen oppiminen toteutuu jo nyt ja voi kehittyä myös vapaan sivistystyön oppimisympäristöissä. Se vaikuttaa aikuisopettajuuden omiin piirteisiin.

Opettajankoulutuksen laajentamisluvussa ei käsitellä lainkaan aikuisopetuksen tarpeita. Tämä tukee käsitystämme siitä, että aikuisoppilaitosten ammattitaitoisen opetushenkilökunnan riittävyyden turvaamiseksi tarvitaan edelleenkin OPM:n erityisratkaisuja.

Lopuksi haluamme korostaa opettajankoulutusta toteuttavien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yksiköiden suppeaa vapaan sivistystyön ja aikuiskoulutuksen toimialan käytäntöjen tuntemusta. Kehittämisen lähtökohtien tarkasteluun myös tämä - ehkä molemminpuolisen - yhteistoiminnan vähäisyyden huomiointi toisi lisävirikkeitä. Myös tiedotuskäytäntöihin on löydettävissä parempia toimintoja.

Nämä ovat asioita, joita muistiossa käsitellään suppeasti ja siksi ne ovat omiaan perustelemaan sitä, että opettajankoulutuksessa tarvitaan aikuisopetuksen kehittämistä omana erillisenä suuntauksenaan. VSY esittää, että vapaan sivistystyön opetushenkilökunnan koulutukselle laaditaan oma kehittämisstrategia.

Esitämme toiveenamme, että vapaan sivistystyön aikuisopetuksen ja sen opetushenkilöstön koulutuksen kehittämistä tehtäviin molemminpuolisessa yhteistyössä niin kuin tähänkin saakka. Tällöin edellä kuvatut näkökohdat tulevat asianmukaisesti sovelletuksi varsinaista kehittämisohjelmaa laadittaessa.

Helsingissä 30.3.2001

Siirry sivun alkuun
Share/Bookmark

 

Siirry sivun alkuun suomeksi på svenska in english VSY/SBO