VSY

VST 1.1.2002

Katselukulma Euroopan komission julkaiseman valmisteluasiakirjan kuulemiseen elinikäisestä oppimisesta

Elinikäistä oppimista koskevat toimet - Vapaan sivistystyön katselukulma Euroopan komission julkaiseman valmisteluasiakirjan kuulemiseen

 

Vapaa sivistystyö on koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuvaa, epävirallista opintotoimintaa ja oppimista. Näihin opintoihin osallistuneet kansalaiset ymmärtävät oppimansa olevan hyödyksi harrastuksissa, sosiaalisessa osallistumisesta, luottamustoimissa ja myös työssä. Siten tässä käsitellään elinikäisen oppimisen edistämistä yksilön, kansalaisyhteisöjen, kansalaisten yhteiskunnallisten luottamustoimien ja työelämän toiminnoissa.

Vapaa sivistystyö ja sen oppilaitosten toimintakenttä on laaja nonformaalin oppimisen ala, muut suuret nonformaalin oppimisen puitteet ovat työyhteisöissä tapahtuva koulutus sekä kirjastojen toiminta.

Vapaan sivistystyön laissa on tarkoituksesi säädetty - elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta:

- tukea yksilöiden kehittymistä
- tukea kykyä toimia yhteisöissä
- edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja moniarvoisuuden 
  toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa

Tuloksena on odotettavaissa, että vapaatavoitteinen kansansivistystyö vahvistaa demokraattisia arvoja, ylläpitää sosiaalista koheesiota ja vaikuttaa kansalaisinnovaatioita tuottavasti.

Vapaan sivistystyön oppilaitokset - erityisesti kansalaisopistot, kansanopistot ja opintokeskukset - tarjontaan kuuluu myös koulutusjärjestelmään liittyvää ammattisivistävää koulutusta, ammatillista lisäkoulutusta sekä kansanopistoissa myös ammattikoulutusta.

Tässä muistiossa olevien tarkastelujen ja kehittämisehdotusten suunta on sekä Euroopan unionin koulutusohjelmat, erityisesti Sokrates II:n Grundtvig-toiminto, sekä yhteisöaloitteet ja rakenneohjelmat, joihin halutaan selvemmin sisällyttää Ymmärrettävä non-formaalit opintotoiminnan muodot ja non-formaalien oppilaitosten toimintoja varsinkin kun kehitetään paikallista toimintaa, paikallista aloitteellisuutta ja opintojen saattamista lähemmäksi kotia.


Aihe 1. Uusia perustaitoja kaikille

Perustaitojen saattamista kaikille on tarkasteltava sekä yleisestä että vähälle koulutukselle jääneiden näkökulmista.

Kaikkien perustaidot

Vapaan sivistystyön ja miksei koko koulutuksenkin tavoitteena on tukea kokonaisvaltaista, elämän kestävää osaamisen hallinnan prosessia. Siinä keskeisiä ovat

- kyvyt ja taidot toimia ryhmissä,
- yhteisössä toimimisen ymmärtäminen ja osaaminen,
- taidot kehittää toimintaa paremmaksi sekä
- paikallisen verkottumisen osaaminen

Vapaan sivistystyön vahvuutena on ihmisten välisten ja sosiaalisten taitojen kehittäminen. Tietojen hallinnan ja viestinnän perustaitoja tarvitaan tietotulvan prosessoinnissa ja ymmärtämisessä, mistä lähtökohdasta on tieto- ja viestintäteknologian osaamistakin kehitettävä.

Perustaitojen hankkimista tukee paikallisen yhteisön vahvistaminen ja paikallisten forumeiden kehittäminen. Tätä varten on oppilaitosten toiminnan perinteisiä rajoja ylittävät toimet kuten verkottuminen, yhteishankkeet, työyhteisöjen ja paikallisten oppilaitosten tuen arvoisia.

Suomalaisissa keskusteluissa merkittävä ajatuksien jakaja näyttää olevan sen myöntäminen, että kansalaisille perustaitojen saavuttaminen on tärkeää; monet ajatuksissaan olettavat perustaitojen olevan jo kaikkien hallinnassa. Tästä syystä on korostettava avointa perustaitoja koskevan keskustelun jatkamista ja tuotava julkisuuteen perustaitojen oppimisen merkitystä. Lisäksi on huomattava, että perustaitojen opintoja tarvitaan merkittävästi myös niille väestöryhmille, jotka ovat koulutuksellisesti hyväosaisia.

Uusien perustaitojen sisällöt vaihtelevat riippuen osallistujien koulutustaustasta; on siis kehitettävänä erilaisia perustaitovaatimuksia ja toisaalta menetelmiä siihen, miten niiden osaamista voidaan havaita.

Riskiryhmien perustaidot

OECD:n toisen lukutaitotutkimuksen (SIALS) valossa 15 % työikäisestä aikuisväestöstä kuuluu riskiryhmiin. Valtaosalla on vain perusasteen koulutus, he ovat usein iäkkäitä ja osallistuvat muita vähemmän koulutukseen. suunnattu toiminta; suomalaisen teoksen nimi on "Lukutaito arjessa ja työssä"

Komission asiakirjassakin mainitut uudet perustaidot ovat vaativia ylätason taitoja, ja niiden sisältö kaipaa purkamista. Niiden opiskeluun on Suomessa nytkin mahdollisuuksia niille, joilla varsinaiset perustaidot ovat kunnossa.

Oppilaitokset, vapaan sivistystyön sen paremmin kuin muidenkaan koulutuksen sektoreiden, eivät tarjoa riittävästi mahdollisuuksia kohentaa perustaitoja silloin, kun ne ovat aikuisella heikkoja, mikä yhdistyy yleensä sosiaaliseen ja taloudelliseen syrjäytymiseen.
Tällä alueella vapaan sivistystyön kokonaisvaltaisella ja yhteisöllisellä painotuksella perustaitojen opettamisessa olisi paljon annettavaa. On yhteistyön kysymys, miten tämä kaikki hyvä saadaan sitä tarvitsevien aikuisten ulottuville. Kansan- ja kansalaisopistojen pitäisi avata ovensa myös epätyypillisille oppijoille, tai astua itse ulos ovista etsimään heitä.
Muutamissa Euroopan maissa on kehitetty perustaitojen näyttötutkintoja ja kattavia akkreditointijärjestelmiä. Nämä kokemukset ja niistä noussut kritiikki kannattaisi ottaa opiksi ennen kuin Suomeen rakennetaan vastaavaa.

Opitun tunnustamisessakin oppijan itsensä pitäisi olla lähtökohtana, ei opetusta antavien oppilaitosten "validointi". Pitäisi varoa rakentamasta järjestelmää, jossa unohdetaan perustaidoiltaan heikon kohderyhmän erityisedellytykset oppia.

Sekä ARKS-projektin kokemus että OECD:n SIALS-tutkimuksen suositus on, että perustaitojen harjoitteluun annettaisiin mahdollisuuksia ja välineitä mahdollisimman paljon muun toiminnan ohella. Kansalaisjärjestöt tavoittavat paljon sellaisia ihmisiä, joilta perustaidot puuttuvat, ja siksi yhteistyötä kannattaisi määrätietoisesti kehittää.

Voisimme miettiä, miten aikuiskasvattajille annetaan valmiuksia perustaitojen puutteiden tunnistamiseen ja niiden opettamiseen. Esim. Viittakiven opistossa on alkamassa perustaitovalmentajan koulutus aikuiskasvattajille ja yhteisötyöntekijöille ammatillisena lisäkoulutuksena keväällä 2002, yhteistyössä Setlementtiliiton ja Mielenterveyden keskusliiton kanssa.

Grundtvig-ohjelmaan kannattaisi valmistella sektorienvälisiä projekteja perustaitojen opettamisen ja aikuiskasvattajien valmentamisen alueelle. Kun näitä projekteja yhdistettäisiin esim. rakennerahastojen ohjelmiin, mukaan saataisiin työelämän toimijoitakin.

Aihe 2. Lisää investointeja henkilöstöresursseihin

Kysymys on aikuisten nonformaalien opintojen ja koulutuksen tarkastelukulmasta on nyt otettava esiin laajemmin pohdittavaksi. Vapaan sivistystyön opintotoiminta ulottuu työyhteisöihin ammatillisten järjestöjen ja osin myös työyhteisöjen kehittämistoiminnankin kautta. Toisaalta tiedämme monien ihmisten opiskelevan omaehtoisesti vapaassa sivistystyössä aiheita, joita he tarvitsevat työssään. Ei ole harvinaista, että työnantajat ovat tukeneet heidän opintojaan.

Tulevaisuuden visiona on tarpeen selvittää, miten nonformaalien henkilöstöresursseihin vaikuttavien opintojen, olivat ne vapaassa sivistystyössä, kansalaisjärjestöissä tai työyhteisöissä, merkitys otetaan huomioon. On esim. odotettavissa, että vapaan sivistystyön opinnoissa on tarjolla myös lisäkoulutukseksi luettavia yksilöiden ja - olennaisesti enemmän - erilaisten yhteisöjen koulutusta.

Työttömien opintomahdollisuuksien kehittämistä on vakavasti pohdittava nyky-yhteiskunnassa osana henkilöstöresurssien kehittämistä. Samoin on haettava malleja lyhytaikaisissa työsuhteissa henkilöiden opintomahdollisuuksiin. Selvästi on myös nähtävissä ne vaikeudet, joita pienten työyhteisöjen henkilöstöresursseihin investoinnissa on.

Useissa maissa kuten Suomessakaan, työttömillä ei ole oikeutta opiskella non-formaalien opintojen parissa päiväaikaan klo 8 - 17 välisenä aikana, koska heitä pidetään silloin työmarkkinoiden ulkopuolella olevina opiskelijoina. Tämän ajattelutavan ja toimintasäännön järkevyyttä on tarpeen kysyä nyky-Euroopassa. Siksi on tarpeen hakea erilaisia kokeilemisen ja kehittämisen reittejä niin, että ihmiset, joilla ei ole työtä turvanaan, voivat opiskella omin ehdoin lyhyitäkin jaksoja, pitää yllä työkuntoaan ja näin omin voimin välttää syrjäytymistään. On eurooppalaisen hankkeen puitteissa selvitettävä työttömien opintojen tukemista ja opinto-oikeuden ajallista laajentamista.

Jotta henkilöresursseihin investoiminen luonnistuisi, on kiinnitettävä huomiota myös non-formaalien opintojen opettajien ja toimijoiden, kuten opintojen ohjaajien ja tutoreiden, osaamisen monipuoliseen kehittämiseen.

Aihe 3. Innovaatiot opettamisessa ja oppimisessa

Kun tavoitteena on kehitettää tehokkaita opetus- ja oppimismenetelmiä elinikäistä ja elämänlaajuista oppimista varten, on tämän toiminnan pohjaksi otettava hyvin tiedostetusti se, että aikuisten opiskeluaktiivisuus kertyy samoille henkilöille, sellaisille joilla on jo osaamispääomaa. Myös huono-osaisuudessa on kertautumista tukevia tekijöitä. Siksi opettamisen ja oppimisen innovaatioita on erityisesti suunnattava niille, joiden elämässä opinnot ovat jääneet vähemmälle. Tästä on myös tehtävä tasa-arvoistava strateginen valinta.

Miten se voidaan toteuttaa?

Myös nonformaalin opintotoiminnan kehittämisessä on jatkettava vähälle koulutukselle jääneiden oppimismenetelmiin sijoittamista nykyistä merkittävästi laajemmin. Tästä on jo nyt saatu hyviä kokemuksia.

Yksi tarkastelukulma on non-formaalien oppilaitosten opettajien koulutukseen ja lukuisien hyvien opetusmenetelmien levittämiseen paneutuminen. Näistä esimerkkeinä ovat kansanopistojen internaattipedogogiikan, kansalaisopistojen toimipaikkojen lukuisuuteen perustuva toiminnan sekä opintokeskusten kansalaisjärjestöjen kanssa yhteistyössä kehitettyihin opintotoiminnan tarjoamat mahdollisuudet.

Perusratkaisuna on tukea vapaan sivistystyön toimijoita siinä, että ne voivat luoda yhteistyösuhteita ja välittää muille sektoreille tietojaan siitä, miten toimitaan nonformaaleissa opinnoissa. Käytämme menetelmiä, joissa perustaitoja voi hyvin oppia kuten pienryhmät, opintopiirit ja harrasteopinnot.

Hyvin käytänteiden dokumentointiin tarvitaan tukea ja ehkä myös kirjoittajia. Monet ESR- ja muut EU-hankkeet ovat tuottaneet merkittää opetusmenetelmien kehittämistä, mutta niiden saaminen toisten oppilaitosten ja niiden opettajien käytännön työhön on selvästi ollut vaikeaa. Miksi? Vastaukseen liittyy opettajien täydennyskoulutus ja sitä tarjoavien instituutioiden perehtyminen uusiin saavutuksiin samoin kuin vapaan sivistystyön oppilaitosten ja niiden opetushenkilöstön resurssit perehtyä uusiin toimintamenetelmiin. Tässä voisi olla Grundtvig-2 -osioon lisäpainotus, jossa voitaisiin vahvistaa uusien menetelmien siirtämistä ympäristöön.

Aihe 4. Oppimisen arvostaminen

Oppimisen arvostaminen -teemaa voidaan tarkastella kahdella tasolla: eri osapuolten oppilaitosten tunteminen sekä erilaiset menetelmä tehdä osaaminen näkyväksi. Nykyisellään mm. työmarkkinaosapuolet ovat esittäneet yllättävänkin voimakkaita arvotuksia sisältäviä kannanottoja vapaasta sivistystyöstä ja sen oppilaitoksista. Esim. EVA:n julkaisussa ehdotetaan aikuiskoulutuksen rahoituksen ja oppilaitosten jaottelua kulttuuripoliittiseen ja tavoitteelliseen osaan. Tällainen näkökulma on omiaan luomaan huonoa mielikuvaa vapaassa sivistystyössä opitusta, mutta myös se kertoo vähäisestä yhteydenpidosta vapaan sivistystyön kanssa.

Tästä syystä on toimittava niin, että vapaan sivistystyön opintojen ja oppilaitosten toiminta tulee näkyväksi työmarkkinaosapuolille ja myös alueellisesti myös sosiaalialan, maatalousalan ja palvelualojen toiminnoille. Esimerkiksi voidaan nostaa esiin non-formaalien oppilaitosten parhaita toimintoja.

Vastaavasti on tuettava kehitystoimia, joilla vaikutetaan non-formaalin oppimisen näkyväksi tekemiseen. Näitä ovat non-formaalien opintojen hyväksilukemisen edistäminen valuutan clearing-menetelmien tapaan sekä non-formaalien opintojen identifioinnin, näkyväksi tekemisen, rekisteröinnin ja arvottamisen (arvon antamisen) menetelmien eurooppalainen kehittäminen.

Mutta myös toisinpäin: työyhteisöissä annettavasta koulutuksesta on voitava myös kehittää hyväksiluettavia opintoja, joista osallistujien saatava merkintä "opintokirjaansa".

Selkeä poliittisen toiminnan kohde on myös non-formaalien opintojen merkittävyyteen suuntautuvan tutkimus- ja kehittämistoiminnan tukeminen nimenomaan opintojen laadullisen tunnettuuden, sosiaalisen koheesion ja paikallisen merkityksen katselukulmasta.

Aktiivisen kansalaisuuden eli kansalaistaidon arvostaminen

On löydettävä malli, jonka avulla sivistystyön oppilaitoksessa lukuvuoden aikana tai useamassa osassa suoritetut opinnot voitaisiin yhdistää saman tutkinnon puitteisiin.

Opinnot pitäisivät sisällään (esimerkin tapaan)

  • henkilökohtaisten taitojen osa-alueen, mihin sisältyisivät itseilmaisu ja tiedonhankinta
  • työryhmässä toimimisen osa-alueen, jossa olennaisia ovat tavoitesuuntaiset ja vuorovaikutustaidot
  • yhteisössä toimimisen osa-alueen, jossa korostuisivat sosiaaliset taidot ja yhteisöä ylläpitävät toiminnot
  • kehittämisen osa-alueen, jossa painopiste on muutoksen merkittävyyden selventämisessä ja sen tuottamisen keinoissa sekä
    verkottumisen osa-alueen, jossa olennaista on suuntautuminen lähiyhteisöön tai muuhun toimintaympäristöön.
  • Kansalaisopinnoissa on luotava yhteydet paikalliseen yhteisöön: aktiivisuus ei voi suuntautua vain oppilaitoksen sisään, vaan ulos paikalliseen yhteisöön.

Opiskelijoiden oikeus saada opintojaan tunnustetuksi

Opitun tunnustamisen perusteluna opiskelijan näkökulmasta voidaan pitää

sivistyksellistä tasa-arvoa, jossa olisi päästävä pohjoismaiselle tasolle
opiskelijan oikeusturvaa pitkien opintojen hyväksi lukemisessa niin, että hänellä on selkeä tieto siitä, mitkä, missä ja miten opinnot voidaan lukea hyväksi yleinen jatko-opiskelukelpoisuus on ulotettava myös vapaan sivistystyön oppilaitoksissa suoritettuihin opintoihin.

Tunnustamisjärjestelmiä on jo käytössä. Nykyiset korvaavuuskäytännöt perustuvat usein henkilökohtaisiin suhteisiin. Lisäksi opitun tunnustaminen on paikallista. Miten voitaisiin saada alulle laaja non-formaalien opintojen eurooppalainen systematisointi?

Opitun hyväksilukijoita voivat olla toiset oppilaitokset, työnantajat, lähiyhteisötkin. Kun opitun tunnustamisen järjestelmää kehitetään, on voitava ottaa huomioon vastaanottavien oppilaitosten ja muiden hyväksilukijoiden mielipide. Myös non-formaalien opintojen välillä on kehitettävä hyväksilukemista.

Minkälaista opitun tunnustamista voidaan kehittää?

Opitun tunnustamisen ensisijainen perustehtävä on opitun arvostaminen ja tekeminen näkyväksi. Siihen on tarvetta erityisesti ihmisillä, joilla on vähän pohjakoulutusta ja joiden oppiminen on voinut tapahtua missä ympäristössä tahansa, on tarve opitun tunnustamiseen ja rekisteröintiin.

Kehittämisen lähtökohdaksi on otettava ei vain ihmisten, vaan myös opintojenkin koulutuksellinen tasa-arvo, johon on luettava non-formaali ja informaalit oppimisen muodot. Näillä aloilla on kehitettävä hyväksiluettavuutta suhteessa koulutusjärjestelmään tai työnantajien tarpeisiin ja mietittävä sitä erityisesti suhteessa korkeakoulutasoiseen opetukseen, missä nykyisin on kynnys korkealla. Korkeakoulujen nonformaalin opintotoiminnan tuntemus on vähäistä, missä voitaisiin ryhtyä myös eurooppalaisiin kehittämistoimiin nykyisten Sokrates II-Grundtvig-toiminnon parissa.

On koottava opitun tunnistamisessa yleiset käytänteet, mutta samalla on kartoitettava, mitkä kaikkea mahdollisia tapoja voitaisiin ottaa käyttöön. Myös opitun tunnustamiseen liittyvät erilaiset käsitteet on tarpeen selkiyttää. Samoin on tarpeen aikaansaada opitun tunnustamisen kokeilu- ja kehittämishankkeita sekä kansainvälisesti, kansallisesti että alueellisesti.

Opitun tunnustamisen kehittämisen tulee olla kansallisten ja kansainvälisten rahoitusohjelmien painopisteessä.

Tutkintojen muodot eli miten määritellään se, mitä tunnustetaan?

Aikuisten oppimisen tunnustamisen reitti kulkee opitun identifioinnista sen näkyväksi tekemiseen, arvon antamiseen opitulle sekä sen rekisteröintiin.

On selvitettävä, onko mahdollistaa määrittää minimi sille, mitä koulutuksesta, oppimisesta tai vastaavasta toiminnasta on tiedettävä, jotta ne voidaan sisällyttää dokumenttiin, kuten tavoitteet, tavoitteiden saavuttamisen arviointi, sisällöt, prosessi, keitä toimijoita jne. Opinnot olisi kyettävä kuvaamaan selkeästi. Viime kädessä on voitava valita, miten opitun tunnustamisesta luodaan eurooppalinen yhteisjärjestelmä.

Myös narratiivinen ja muut kansanomaiset lähestymistavat on otettava käyttöön, niin että tavoitteet, sisällöt ja varsinkin opintojen eteneminen on kuvattu. Opintoviikon ("krediitit") määritelmää on hyvä käyttää kuvauksessa.

Oppilaitosten tulisi olla yhteistyössä toistensa kanssa. On siis ratkottava, miten oppilaitosten tulisi opitun tunnustamisessa olla yhteistyössä toisten oppilaitosten kanssa, esim. avoimeen yliopistoon.

Miten opitun tunnustamiset on myös rekisteröitävä niin, että ne ovat henkilökohtaisella tilillä tai oppilaitoksen tiedostoissa. Ne edistävät oppilaitoksen omassa opetussuunnitelman kehittämistyössä.

Yhteenveto

Ensiksi

  • on aloitettava opitun tunnustamisen alueellisten käytänteiden kehittämisestä, erityisesti onnistuneet tavat toimia
  • on koottava kaikki mahdolliset tunnustamisen mallit virastotasoisesta käsittelystä ja eurooppalaisista opetusohjelmista yhteiseksi kokonaisuudeksi, jonka pohjalla on mahdollista tehdä ratkaisuja
  • opitun tunnustamisen käsitteitä ja niiden sisältöjen tulkintaa on parannettava eri kielillä
  • on käynnistettävä laaja eurooppalainen vapaan sivistystyön opintojen arvottamisen eli kreditoinnin hanke, jossa keskeisimpiä menetelmiä testataan eri jäsenmaissa


Toiseksi

on vain ryhdyttävä kehittämään vapaan sivistystyön omia 15 ov opintokokonaisuuksia, jotka kokoavat yhteen kansalaisuuteen, elämän hallintaan tai järjestöjen toimintaan liittyviä opintoja tai niiden osia.

Kolmanneksi

aiempien opintojen tunnustaminen: voiko tähän luoda eurooppalaisen kehittämis- ja koulutusohjelman, joka tukee tunnustamisten kehittämistä
Sokrates-Grundtvig-ohjelmaan on lisättävä non-formaalin ja vapaa sivistystyön opitun tunnustamista tukeva toiminto

Aihe 5. Ohjauksen ja neuvonnan uudistaminen

Non-formaalien vapaan sivistystyön opintojen ohjauksen neuvonnan erityisluonne tulee hyväksyä. Kansalaisten aikaisempien opintokokemusten vaikutus, opintojen paikallisuus ja/tai järjestöyhteisöllisyys ovat ratkaisevia siinä, miten motivaatio osallistua sosiaalisesti ja saavuttaa henkilökohtaisen hyödyn tavoittelemisen sijasta mielekkyyttä elämään, kiinnekohtia ja yhteisöllisyyttä toteutuu. Tästä syystä on tärkeää lisätä opinto-ohjaajien non-formaalien opintojen tuntemusta ja niiden merkittävyyden ymmärtämistä.

Uusien vapaan sivistystyön opiskelijoiden saaminen vaatii mm.:

  • vähälle koulutukselle jääneiden aikuisten opetusohjelmien tarjonnan tukemista,
  • opiskelijoiden tavoittamisen, informoinnin ja opintoihin lähtemisen rohkaisemisen tukemista


Nonformaalien opintojen ohjaajien rinnalla on otettava lukuun mm. kaikki ne, jotka työskentelevät työnvälityksessä, työvoimaviranomaisina, sosiaalialan työntekijöinä tai paikallisten sosiaalisten palveluiden tuottajina sekä järjestöjen toimihenkilöinä.

Erityisesti on tuettava vapaan sivistystyön oppilaitosten tarjonnan ulottamista niihin, jotka eivät ole osallistuneet opintoihin viime vuosina ja jotka ovat jääneet koulutuksessa vähälle. Tässä olennaista on ymmärtää, että oppilaitosten perustoiminnasta ei välttämättä riitä voimavaroja kokeilemiseen ja sen toimintojen alueellisesti tunnetuksi tekemiseen.

Ylipäänsä tarvitaan non-formaalien opintojen tarjonnan/kysynnän paikallisen, alueellisen ja valtakunnallisen näkyvyyden ja saavutettavuuden parantamistoimien priorisointi sekä arvon antamista nonformaaleille opinnoille formaaleissa oppilaitoksissa. On perusteltua kehittää yhteisörahoitusta, jossa voimavaroja kohdennetaan nonformaalien opintojen tasavertaiseen toimintaan formaalien oppilaitosten rinnalla nonformaalien opintojen ehdoin.


Aihe 6. Oppiminen lähellä kotia, paikallisesti ja omassa yhteisössä

Non-formaalien oppilaitosten kuten kansalais- ja työväenopistojen toimipaikkoja ja niiden oppimistilaisuuksia ja opintoihin osallistumistapauksia on paikallisessa tarjonnassa runsaasti. Vastaavasti suomalaisten opintokeskusten lyhytkurssit ja opintokerhot ovat kansalaisjärjestöille merkittävä mahdollisuus opintojen järjestämiseen lähellä ihmisiä heidän omissa yhteisöissään.

Tästä syystä on tarpeen selvittää, onko eurooppalaisen yhteistyön puitteissa perusteltua työyhteisöissä tapahtuvan koulutuksen ja muun non-formaalin opintotoiminnan yhteistyön kehittäminen

Vastaavasti on luotava reaaliset edellytykset oppilaitosten paikalliselle yhteistyölle kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja yhteiskunnan moniarvoisuuden edistämiseksi sekä monikulttuurisen yhteiskunnan kehittymiseksi ja suvaitsemattomuuden vastustamiseksi. Nämä toimet on liitettävissä eurooppalaisiin kansalaistoiminnan ja niiden opintojen hankkeisiin.

Siirry sivun alkuun
Share/Bookmark

 

Siirry sivun alkuun suomeksi på svenska in english VSY/SBO