Vastapäätä istuva herrasmies pahoittelee huonoa suomeaan, vaikka taivuttelee sanoja virheettömästi kielioppien mukaan. Suomeen muuttaessaan Vladymyr ei tiennyt yhtään suomenkielistä sanaa. Neljän vuoden ajan hän on opetellut kieltä joka päivä muutaman tunnin päivässä.
Vladymyr Kilbi on asunut Etelä-Siperian maaseudulla 32 vuotta. Eläkkeelle jäätyään hän muutti Ukrainasta Helsinkiin lähelle tytärtään. Ukrainassa hänellä ei ollut enää ketään sukulaista.
- Alkuun oli hieman vaikeuksia, mutta nyt olen tottunut asumaan täällä. Kielivaikeuksia on yhä, sanavarastoni on liian pieni, Vladymyr toteaa vaatimattomaan tyyliinsä.
- Keskustelu jonkun kanssa helpottaa oppimista. Sen vuoksi käyn myös iltaisin Familia Clubilla. Siellä on Papupata-kerho. Joskus minun suunikin käy kuin papupata, Vladymyr naurahtaa.
Nauru pidentää ikää ja opiskelu virkistää
Miehestä tulvii elämäniloa ja huumorintajua, jonka hän sanoo olevan ammattinsa peruja. "Hyvä huumori on hyväksi, jos ammatti on vakava". Ammatiltaan hän oli lääkäri, kirurgi.
- Vanhalla ihmisellä on liian paljon vapaa aikaa, Vladymyr kertoo. Siksi harrastan urheilua ja suomen kielen opiskelua, mutta sauvakävelyä en harrasta. Kun näen kadulla naisen, jolla on sauvat kädessä, kysyn, oletko unohtanut sukset kotiin. Nainen vastaa, ettei ole höppänä ja kysyy minua mukaan kävelylle. Siihen minä sanon, että minulla on nuori vaimo kotona, Vladymyr vitsailee pilke silmissään.
- Nauru pidentää ikää ja opiskelu virkistää aivoja. Lisäksi tahto auttaa oppimaan, Vladymyr tuumaa. Toisia maahanmuuttajia hän kehottaa rohkeasti menemään mukaan toimintaan ilman pelkoa. Hymyssä suin Vladymyr väittää olevansa jo vanha mies, jolta oppiminen ei onnistu enää helposti. Silti hän haastattelun lopuksi lausuu suomeksi oppikirjasta mieleen jääneen runon. Moinen ulkoa muistelu ei välttämättä onnistu monelta nuoremmaltakaan.
Minua ei saa nukkumaan,
saunan jälkeen otan lasin viiniä ja istun katselemaan auringon nousua,
ei ole oikein helppoa elää,
vaikea on kuolla.
Teksti: Marika Kaarlela
Kuva ja haastattelu: Anne Nisula
Takaisin kertomuksiin