Usean maahanmuuttajan kotoutuminen suomalaiseen elämänmenoon alkaa kielikurssin kautta. Kirjailija Roman Schatzia, sanavalmista miestä Saksasta, ei ole nähty suomen kielen kursseilla eikä lukemassa kielioppaita. Silti hän saa usean kanssastadilaisen kuulostamaan tylsältä ja harvasanaiselta.
Stadin kundi kieltä oppimassa
Roman kertoo omaavansa kinesteettisen oppimistyylin. Kinesteettinen oppija muistaa parhaiten itse tekemällä ja osallistumalla, joten:
- Aloin oppia suomea juomalla kaljaa alkuasukkaiden kanssa. Tappelin kyypparin kanssa ravintolassa ja väittelin siitä, miksei Suomessa saa juhannuksena mennä diskoon, Roman muistelee.
Kun Roman saapui Suomeen vuonna 1986, hän oli lähestulkoon harvinaisuus. Hänen lisäkseen Suomessa asui samana vuonna hieman yli 17 000 muuta ulkomaan kansalaista. Saman verran on asukkaita Kuusamossa.
- Täällä ei ollut mitään maahanmuuttajakoulutusta. En olisi edes mennyt kielikursseille, Roman toteaa. Saksassa hän oli opiskellut useita kieliä, joten hänellä oli jo hallussaan kartta kielten oppimiseen, tarvittavat strategiset taidot.
Opiskelua leikin varjolla
Roman sanoo olevansa täysin häpeämätön suhteessa kieleen: hän puhuu vaikka ei osaisi montakaan sanaa. Luontainen leikkimielisyys toki auttaa.
- Suomen kielen oppiminen ei ollut työlästä. Pikemminkin annoin sen tarttua jollain lapsellisella tavalla. Lapsi oppii matkimalla ja leikkien eikä mieti epäonnistumista, Roman pohtii tupakka sauhuten. Ja kiroaa samalla ravintoloiden tupakointikieltoa.
- Sen sijaan aikuisille vieraan kielen puhuminen voi olla vaikeaa, koska heikko osaaminen voi aikuiselle itselleen tarkoittaa, että on huono ihminen muussakin suhteessa. Tämä synnyttää epäonnistumisen kynnyksen, Roman toteaa. Lisäksi kynnystä voi korottaa se, että Suomessa ihaillaan suomea puhuvaa ulkomaalaista, mitä mies ihmettelee.
Kielikursseja itsekin järjestäneenä, Roman kannustaa ottamaan kielikoulutukseen mukaan hitunen leikkimielisyyttä, elementtejä teatterista tai leikkejä.
- Oikeassa elämässä kieltä ei käytetä ilman kontekstia. Kielikursseilla konteksti usein minimoidaan. Suomalainen erikoisuus on verkko-opiskelu - siinä ihminen oppii kieltä yksinään, Roman ivaa ja muistuttaa, että "language is about people".
Maamme synnyinmaa
Roman vastaa haastattelun lomassa lukuisiin soittoihin, hoitaa asiat, ja jatkaa juttua katkeamatta. Kännykän soittoäänenä on sattuvasti Oi maamme Suomi synnyinmaa.
Mitä sanavalmis mies on mieltä maamme asenteista maahanmuuttajiin?
- Suomi on polarisoitunut. On korkeasti koulutetut naiset, jotka ajattelee, että etnisiä ei saa diskata, sanoi tai teki ne mitä tahansa. Ja sitten on punaniskaosasto, joka sanoo, että v…u mä mitään neekereitä haluu telkkarissa nähdä, Roman kertoo. Hänen mielestään täältä puuttuu neutraalisti ulkomaalaisiin suhtautuva luokka.
Romanin mukaan talouden näkökulmasta järkevää olisi laittaa kaikki opiskelemaan englantia, jotta Suomi pääsisi mukaan" suuriin kansainvälisiin bisneksiin".
- Mutta kulttuurisesti se olisi rikos. Kuhunkin kieleen nimittäin liittyy oma arvomaailmansa, erilainen tapa ajatella asioista, Roman toteaa ja antaa havainnollisen esimerkin:
- Kun puhun saksaa autoa ajaessani, ajan aina lujempaa, mies naurahtaa, ja tulee samalla vahvistaneeksi haastattelun kirjoittajan käsitystä saksalaisten ajovimmasta.
Uskaltaudu keskusteluun alkuasukkaiden kanssa
Vilkkaasti rönsyillyn keskustelun jälkeen olemme päätyneet lähtöpisteeseen. Siihen kuinka Suomi on muuttunut sitten Romanin saapumisen.
- Silloin maahanmuuttajan oli helpompi saada töitä. Työmarkkinoilla on nyt vaikeampaa, Roman toteaa. Yhden neuvon hän antaa Suomeen muuttaneelle:
- Pitää osata kieltä. Kommunikoi alkuasukkaiden kanssa niin paljon kuin sielu sietää. Älä ghettoudu, elä suomalaisten kanssa. Jos ei ole kovin puhelias tai sosiaalinen, voi mennä sellaiseen porukkaan, missä ei tarvitse olla niin aggressiivisen sosiaalinen, esimerkiksi seurakuntaan. Jos ei halua puhua, niin saa olla omanlaisensa.
Teksti: Marika Kaarlela
Kuva ja haastattelu: Anne Nisula
Takaisin kertomuksiin
