Omar Jama tiesi maantiedon oppikirjasta, että Suomi on hyvä maa. Pienenä poikasena Somaliassa hän oli kuullut Finnidan työntekijöiden puhuvan suomea ja nähnyt suomalaisia. Silloin hän ei vielä tiennyt, että tulisi päivä jolloin hän myös muuttaisi suomalaisten keskuuteen.
Kun Omar 14 vuotta sitten tuli Suomeen, hän aloitti sekä suomen että ruotsin kielen opinnot Porvoossa. Somaliassa hän oli saanut opettajan koulutusta ja opiskellut kieliä.
- Porvoossa kysyin somalilasten vanhemmilta, kuinka tärkeää heille on, että lapset osaavat somalia. Sitten kerroin Porvoon opetustoimelle, että täällä on somaleja, joilla on oikeus saada oman kielen opetusta. Minulta kysyttiin, että kuka opettaisi ja sanoin, että minä, Omar kertoo.
Yrittänyttä ei laiteta tai kuten Somaliassa sanotaan, jos yrität, voi olla että saat - jos et yritä, on varmaan, että et saa mitään. Sanontaa toteuttaen Omar sai työpaikan.
- Soitin ja soitin ja soitin Itellaan (Suomen Posti) ja vihdoin tapasin työhönottajan, joka sanoi ilmoittavansa, kun paikka vapautuu. Kerroin, että voin harjoitella ilmaiseksi, Omar muistelee.
Hän harjoitteli kaksi viikkoa maksutta ja sai työpaikan.
Sisällissota on jatkunut Somaliassa nyt yli 15 vuotta. Kun Omar jätti Somalian taakseen, hänellä oli vain paita päällään. Kaikki muu jäi.
- Olin palaamassa työstä kotiin ja näin sodan. Käännyin ympäri enkä koskaan palannut.
Kun tulin Suomeen, aloitin kaiken alusta. Aloitin pitkän matkan, mutta tulevaisuudessa on aina toivoa. Elämä ilman toivoa on pahempi kuin kuolema, Omar toteaa.
Teksti: Marika Kaarlela
Kuva ja haastattelu: Anne Nisula
Takaisin kertomuksiin
